Nuoret ja vanhat

Nuorista huolehtiminen, heidän tulevaisuudenuskonsa sekä uskonsa omaan itseensä tapahtuvat koulutuksen ja räätälöityjen työllisyysratkaisujen, kuten oppisopimuskoulutuksen sekä harjoittelupaikkojen avulla.

Monet nuoret lopettavat koulunsa tietämättä, miten selviytyä yhteiskunnassa. Tämä johtaa yhteiskunnassamme vakavaan ongelmaan – nuorisotyöttömyyteen ja syrjäytymiseen. Nuorisotyöttömyys on todellinen uhka, joka näkyy nuorten vieraantumisena ja mahdollisesti pitkäaikaisena syrjäytymisenä. Mitä pidempään työttömyys kestää, sitä vaikeampaa on nuorten edetä työelämässä. 

Syrjäytyminen on tragedia jokaisen nuoren ihmisen kohdalla. Ääriliikkeet usein johtuvat nuorten toivottomuudesta sekä itsensä väheksymisestä, jota työttömyys aiheuttaa. Ratkaisuja syrjäytymisen ehkäisyyn kuitenkin löytyy. 

Esimerkiksi työllisyyspalveluissa ja nuorten työpajoissa nuori voi saada tarvitsemaansa apua ihmisiltä, jotka osaavat ohjata ja antaa itseluottamusta työnhakuun. Uudenlaiset työllistymis- ja koulutusratkaisut, kuten harjoittelupaikat ja oppisopimuskoulutus, edesauttavat työllistymistä. Lisäksi ammattikorkeakoulujen läheiset suhteet työelämään tulee nähdä reittinä opiskelijoiden työllistymiseen.

Me tarvitsemme lisää tukipalveluita, jotta voisimme elää itsenäisesti omissa kodeissamme niin pitkään kuin se tuntuu turvalliselta ja oikealta. Palveluita tarjotaan niille, jotka ovat vakavasti sairaita ja vaativat ympärivuorokaustista hoitoa. He tarvitsevat kodinomaisia ​​asuntoloita kohtuullisin hinnoin sekä pätevän henkilökunnan, joka kokee työnsä merkittäväksi ja on läsnä ihmiselle. 

Jokainen ansaitsee arvokkaan vanhuuden, jossa heidän tarpeitaan kuunnellaa ja jossa he saavat tarvitsemansa hoidon ja turvan. Meidän tulee muistaa vanhempien ihmisten merkittävä työpanos niin suomalaisen yhteiskunnan rakentamisessa, kuin myös yhdistystoiminnassa, vapaaehtoistyössä, omaishoidossa sekä lasten ja lastenlasten hoidossa.

Meidän on palautettava luottamus vanhustenhoitoon sekä varmistettava hoidon laatu. Tämä toteutuu sillä, että luomme selkeän lainsäädännön, jossa määritellään henkilöstön minimimäärä. Lisäksi resursseja tulee kohdistaa enemmän sekä kotihoitoon että laitosasumiseen, sekä näiden palveluiden riittävään valvontaan. Tarvitsemme terveydenhuollon ja sosiaalihuollon kokonaiskustannuksia varten hintakaton, jotta vanhukset, joilla on suuret hoitokulut, eivät kärsi taloudellisesti.